maanantai, 1. syyskuu 2008
Eläinhöpsö
Miuta harmittaa ne pari kissaa mitkä oli hirmu arkoja, se toine etenki. Ihmettelin ku ekaa kertaa menin niitten häkkii, et missäs se toine on ku ei tääl oo ku yks. Etin ja ihmettelin ja melkee totesin sit et kyl se toine on varmaa lähteny jo ja lappu jääny vahingos ovee. Mut sit näin isot mustat silmät tyynyliinan sisässä! Vähän mie melkee säikähin mut sit jo nauroin ku se oli niin huvittava. Mie sain sen ravisteltua pois sieltä, minkä jälkee se kyl meni ylätasanteelle karkuu. Sieltä sitä kuitenki pysty silittää, eikä yhtää kynsiny tai murissu.
Vaikeimpia oli sellaset pikkuset kissanpoikaset. Ne oli ilman emoa siellä ja koko aja vaa juos karkuu ja sähis jos jostai nurkasta tapas ne. Mut sit ku niitten kaa leikki jollai lelulla ni ne oli ihan tavallisia kissanpoikasia. Ne sai hyvän kodin.
Yh, ja se yks mikä kakkas koko talon. Tai mie sen kyl sotkin sit, mut kissa kakkas miun sylissä ja sit astuin kengällä päälle ja sit tietty en tajunnu sitä ja oli kaikki käytävät kakassa. Onneks oli talvi, sai putsattua ulkona. Se kissa ei tainnu selvitä.
Oli ne hyviä aikoja. Oikee tuli ikävä ku mietin. Höh. Oispa se vielä pystyssä, vois käydä siel välillä. Tuo oli kyl tosi hyvä tapa tehä vapaaehtostyötä. Ei ain tarvi ihmisiä auttaa, voi auttaa eläimiäki :D Ja varmana jatkan jossai jos joskus mahollisuus tulee tehä tuota hommaa. Se oli mukavaa :)
Kommentit