Niin se vaan on. Kouluun piti tänä aamuna herätä kymmeneksi. Ja samaan tyyliin tuo aamu sujui kuin ennenkin, eli torkkua, torkkua, äh, pakko nousta, aamupalaa, vaatteet, tavarat, kiire, myöhässä koulusta.

Koulupäivä oli jokseenki tuskaa ja turhaa. Johtamista pitäis nyt sitten opiskella, ja kaikkea muuta siihen liittyvää, eli TYLSÄÄ!! Meillä on verkkokurssi, eli itsenäinenki pitäs yrittää olla jossain vaiheessa, koska jos unohtaa palauttaa tehtävän määräpäivään mennessä, seuraava mahdollisuus palauttaa se on puolen vuoden päästä. Muita tehtäviä on niin turhan paljon, etten tiedä oikein miten tästä keväästä selviää. Samalla pitäis selvitellä opinnäytetyötä (jos sais siitä tietää joku päivä..) ja kesätöitä ja kesän asumista.

Mutta onneks on kivoja ihmisiä ympärillä jotka jaksaa piristää. Eilinen sähly oli niin hauskaa pitkästä aikaa. Sain vetää ihan täysillä, välillä kyllä piti hiljentää ku meinasin kuolla uupumukseen. Tein pari omaa maalia, ainakin kaks oikeeta maalia ja talloin saksalaisen vaihdokin päälle koko ajan (no se tuli ite päälle!).

Kyllä tänää tuntuki siltä et on tehny jotain. Lihakset toimii vähän hitaalla. Parasta oli kun oli istunu tunnin paikallaan ja lähti kävelemään, tuntu ihan vanhukselta kun ei jalat taipunu ja selkään koski. Pitäs vaan pysyä liikkeessä, käydä lenkillä tai jotain. Mut tuollakin on niin liukasta et ei siitä lopulta oo mitään apua.

Nyt on kuitenki aika käydä viime syksyn tehtävän kimppuun. Ei siihen mee kauaa kun se on tehty...