Suunnittelin ja tein mallikappaleen tänään päiväkodilla huomiseen askarteluun. Se on melko helppo tehdä ja tulee kivan näkönen. Sain taas pönkitettyä omaatuntoa kun kävin vielä parilta aikuiselta varmistamassa että se nyt varmasti näyttää kivalta  Miun ohjaaja kysy jos mie pitäisin keskiviikkona askartelun, tietenki siihen täytyy sit suostua :) Saisin tuol varmaan pitää niin paljon kaikenlaista ku vaan haluaisin. 

Se myös kohotti itsetuntoa (no, ainakin tuntu siltä et jotain taas osaan) ku tuli sijainen, ja se miulta välillä kyseli mitä voi tehdä ja mistä se ja se löytyy yms. Ja sit se jossain vaiheessa ihmetteli miulle äänee et oon ollu viikon täällä ja nyt jo tiien mistä löytyy mitäki ja muutenki miten toimitaan yms. Heh. Se oli kiva kuulla, mut hyvät opettajat on ollu ja helppo harkan alotus ainakin. Pitäis tällä viikolla miettiä kovasti noita tavotteita ja vähän harjottelutehtävääkin, koska ens viikolla miun ohjaaja on häämatkalla ni se ei sit etene yhtään, ja sit onki enää kaks viikkoo jäljellä. Jos sitä huomenna ehtis jotain..

Koitin muuten eilen kovasti ehdotella kreikkalaisen päiväkodin tyyliin siirtymistä, mutta jostain syystä ne ei innostunu siitä. Kreikassahan siis työntekijät istuvat juomassa kahvia kun lapset leikkivät keskenään. Myöskään miun ehdotus lasten viemisestä hiihtämään lentokentän ympäri ei saanut kannatusta. Kuulema siellä menis liian kauan. Höh. Sehän oli urheiluviikko! Emäntä kyllä innostui ajatuksesta että se vois tuoda meille iltapalaa paikkaan X. :D (Jottei väärinkäsityksiä synny, ehdotus oli miultakin vaan vitsi, ja kaikki sille nauroi.)

Huvitti tänää kun sovin äitin kanssa et se tulee kolmelta hakemaan miut, mutta miulla kestikin vähän pitempään. Sit se soitti äkäsenä et se ei tarkene istua ja kauhee valitus et se kohta lähtee jos en tuu. Ootti se sit. Autossa selvis et sil oli hirvee vessahätä, ja sen jälkee kiukku hävis. *naureskelee*

Kävin äsken hiihtämässä. Sukset toimi hyvin, tosin mie en koskaan jaksa voidella niitä ku en osaa, ni ne luisti vähän joka suuntaan. Metsäpolulla oli hurja mennä alamäkiä ku tunnetusti metsäpolut on kapeita ja mutkasia. Koita siinä sit jarruttaa tai kääntyä nopeesti. Mut pystyssä pysyin, ja mökkitiellä oli parempi mennä.

Eilen muuten olin Idaa moikkaamassa. Vaipanvaihto sujui jo helposti, Ida jutteli kovasti ja naureskeli. Peilin edessä sille toiselle vauvalle juttelu on kanssa hauskaa, ja juttua todellakin riittää!! Ystävänpäivän luvassa vauvauintia!! Vihdoin!