Äh. Tänä aamuna taas koski kurkkuun, ja päivällä myös, ja edelleen. Melkein toivon että olisi kuumetta että sais levättyä kunnolla, mutta oikeasti en, koska lauantaina pääsen Idan kanssa uiskentelemaan :)

Harkassa oli tänään jännä päivä. Vietetään huomenna ystävänpäivää, johon tänään valmisteltiin nukketeatteriesitystä. Mie vahingossa "jouduin" päärooliin, täytyy muistaa paljon vuorosanoja. Meillä onneksi on kertoja, ja kirjottelin vuorosanoja ylös (täytyykin ne vielä tarkistaa ja kirjottaa puhtaaksi..). Vähän ehkä jännittää. Lapsille menee nyt läpi mikä vaan, mutta kuulin että siellä on myös joidenkin aikuisia katsomassa (en ymmärrä kyllä miksi??). Tajusin muuten just etten todellakaan voi olla poissa huomenna töistä, koska nuo jäis ihan pulaan! *toivoo ettei sairastu*

Tänään olin taas vartin yliaikaa töissä, koska miun työaika päättyy juuri sillon kun lapset on menossa ulos. Tietenkin mie autan pukemisessa, koska tänäänkin siinä oli hirmunen härdelli. Tässä lausahduksia pukemistilanteesta.

"Tää huppu on huonosti."

Lapsi vääntelee ihan ihme asennoissa. Ihmettelen itkeekö se vai naureskeleeko se itsekseen. Lopulta juttu selviää: "Varpaaseen kutittaa.." "No niin ku siinä sukassa on reikä. Se vaan tuntuu hassulta" "Yyyh.. kutittaa...yyh." "Vedetään sitä vähän poispäin niin se ei kutita.."

"ISI TULEE ILTAPÄIVÄLLÄ HAKEMAAN!!!! BYÄÄÄH!!" "Joo, niin tulee. Laitetaanpa vaatteet päälle ja nyt kuule mennään ulos! Kuulitkos kun siellä aamulla visersi linnut?" "Joo. Ja siellä oli orava." "Niin. Mennäänpä kattomaan onko se orava siellä vielä." "BYÄÄÄHH!!! ISI TULEE HAKEMAA IIILTAPÄÄIVÄLLÄ!" "Huoh.."

"Kenen nämä villasukat on? Tyttö, onko siulla villasukat jalassa?" (toinen on jo lähdössä ovesta ulos) "ei..." "No, nyt riisut kengät ja laitat nämä jalkaan. Meillä oli aamulla ihan sama keskustelu kun et halunnut laittaa villasukkia. Laita reippaasti."

4-v: "Pue miut!" "Enkä pue. Sie osaat itekin pukea.." (samaan aikaan 2-v pukee ite melkein enemmän itse kuin 5 v.)

"Missä miun kauluri on?" "No etitäänpä. Ei täällä, ei siun lokerossa, onko se kuivumassa? Ei oo toisissakaan lokeroissa..Oliko siulla tänään kauluri mukana?" "Oli..ynf.." "Jaahah. No tuollahan se on lattialla siun haalarin alla."

"YYYYYHHH!!!" "No? Mikä on?" "YYYHH.." (osoittaa kenkää) "Onko siellä joku huonosti? Katotaanpa. Painaako tää lahje?" (epämääräinen önähdys jota seuraa ainakin viisi yritystä laittaa lahje hyvin sukan sisään ja saada lapsi ulos. Tätä seuraa aina kamala itku ja kiukku. --> Luovutus ja lapsen toiselle aikuiselle antaminen joka yrittää samaa pari kertaa samalla tuloksella, ja lopulta käskee lapsen tehdä itse, jonka seurauksena lapsi on tyytyväinen ja saamme hänet pihalle) (miten niin lapset on hankalia?)

5-vuotias tyttö auttaa kaveriaan laittamalla tälle rukkaset käteen.

"Voitko sä tulla antamaan mun kengät. Ne on ihan ylhäällä telineessä"

2 lasta lähes samaan aikaan kun autan kolmatta pukeutumaan: "Voitko sä auttaa mun jalan tuolta lahkeesta, se jäi jumiin?" "Mie en saa tätä pukua itse" Johon mie: "Mie en kuulkaas nyt pysty kaikkia auttamaan samaan aikaan." Toinen lapsi tähän: "Niin. Siulla on vaan kaks kättä ja lapsia on liian monta. Ei kaikkia voi auttaa samaan aikaan." Tämän seurauksena molemmat onnistuvat saamaan vaatteet ihan itse päälle xD

Kaikki tämä ja vielä lisää tapahtuu noin vartin sisään. Tulipas negatiivissävytteisiä pätkiä. No, mutta kyllä päiväkodissa on mukavaa :) Aika menee niin siivillä ettei edes kotiin tajua lähteä ajoissa xD

Sam Intiasta soitti tänään miulle hälyn. Outoa. En oo vielä vastannut sen mailiin (jossa se pyys 3 kertaa anteeks, ilm. sitä ettei se oo kirjottanu). Täytys varmaan jotain vastata, mut kyl on ihan hassua että se vieläkin sanoo oottavansa miuta takas ja kaikkea. Ja silti se ei oo kirjottanu melkei kuukauteen mitään. Mie jo niin luovuin ajatuksesta muuttaa Intiaan sen vaimoks ja perustaa perhe ja hotelli sen kanssa. :P Olipas hassuja ajatuksia..

Opinnäytetyö. Huoh. En osaa päättää! Koinonia olis ok aihe mutta nyt siitäkin on ainakin kaks eri aihetta tehtävissä. En tiedä haluanko tehdä toiminnallisen (siinä pitäs miettiä idea ja houkutella joku seurakunta mukaan toteuttamaan sitä, ei tarvis kirjottaa niin paljoa) vai tutkimuksen (aihe olis suht valmis ja toteuttaisin sitä yhdessä opettajan kanssa, mutta kirjottamista tulis paljon enemmän). Ehkä toisaalta tuo tutkimus, niin ei tarvi ryntäillä ja sovitella niin paljon aikatauluja ja tehdä sopimuksia ja kaikkea. Ja saa istua koko kesän koneen äärellä ja olla kirjoittavinaan. Vielä mie toivosin et kesällä olis lämmintä ja aurinkoista niin voisin kirjotella parvekkeella ja ruskettua samalla! :P