Hei kuulkaa, nyt oli pakko palata taas blogin äärelle ja kirjata idea ylös.

Myö mietittiin tänään koulussa (vai eilen..?) mitä haasteita meidän työssä on, ja yhtenä haasteena nähtiin nuorten aikuisten häviäminen seurakunnasta. Pohdittiin vähän että mitä sille voisi tehdä, mitä toimintaa nuoret haluaisivat kirkolta.

K-18 juttuja, jotta olisi oman ikäistä seuraa, ei siis niitä nuorempia hääräämässä omia asioitaan.

Opettaja ehdotti, että kun 10-12 vuotiaat ovat myös "väliinputoajia" seurakunnassa, ja nuorilla aikuisilla on osaamista ja koulutusta tai harrastuneisuutta, he voisivat pitää näille junioreille toimintaa silloin tällöin. Juu, kunhan se ei ole sitovaa, pitkäaikaista tai hirmuisesti ajatusta/aikaa vaativaa, ja mielenkiintoista kaikille.

1238702891_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva

Äsken sitten pompsahti jostain idea, että tämmöiset lukupiirit mitkä nyt on yleistyneet tosi paljon. Semmoisia voisi pitää, toiminta ei olisi kovin sitovaa, voisi osallistua niin paljon kun haluaa, vaikuttaa sisältöön toivomalla kirjoja jne. Tietysti kirjoissa voisi olla jonkinlaista uskonnollista teemaa, mutta toki hömppäkirjojakin voisi välillä lukea yhdessä. Kunhan toiminta olisi miellyttävää kaikille.

1238702907_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva

Miettikää kuin ois kivaa istua ikkunalla, lukea hyvää kirjaa ja vielä keskustella siitä jonkun kanssa.

Taaai. Omia mielenkiintojani ajatellen, voishan sitä perustaa perinteisen amerikkalaisen elokuvakerhon, missä katsotaan leffoja ja niistä keskustellaan, tietysti hyvän murkinan kera. Olisko vähän upeeta!

Täytyy myöntää et eilen illalla vastailin pitkästä aikaa mol.fi:n ammatinvalintakyselyyn ja pohdin mikä ois miulle sopiva ammatti. Miulle kovasti ehdoteltiin urheilijaa, mutta itse jäin miettimään lentoemäntää, eräopasta, eläintenhoitajaa ja kaupan tätiä. Kirjastonhoitaja ja elokuvaan liittyvä joku ammatti olisi kanssa aika kivoja. Syy tähän tuli jostain omasta ahdistuksesta kun en ole yhtään varma itsestäni sovinko kirkon nuorisotyönohjaajaksi, jaksanko työtä ja onko miulla oikeesti valmiuksia puolen vuoden päästä lähteä oikeita töitä hakemaan. Pakoilin siis todellisuutta, mutta täytyy myöntää että joku vähän yksinkertaisempi työ, missä ei tarvis joka päivälle ideoida uutta askartelua, aamunavausta, hartautta ja nuortentoimintaa houkuttelis. Eläimet, hyvä. Eräily, jee, mut kunto ei riitä ja palkka huono. Lentoemäntä, rankkaa (mut sinne ei kuitenka pääse ni vähän olis hauska kokeilla). Kaupan täti, huono palkka ja pelottavia asiakkaita joskus.

Niin mutta tää leffahomma pelastiki miun uran. Mie voin kattoa vaan kaikkien kanssa leffoja ja arvostella niitä :D Ja syödä! Kirkkoherrakin varmasti tykkäis.