Tää aamu meni ihan totaalisessa jumissa. Katsoin pari jaksoa Felicityä ja join kokista, jota sain siwasta eilen melkein puoleen hintaan (kun osti kaksi, mikäs sen parempaa!).

No. Ajattelin että pakko tästä on päästä ylös. Puin päälle hyvin vedenpitävät vaatteet ja kengät, ja lähdin mielessäni naureskellen uhmaamaan rankkasadetta pitkälle lenkille.

Matkalla miulla oli hyvin mielenkiintosta. Kun yksin on niin täytyy sitä jotain viihdykettä keksiä. (joskus mietin minkä ikäinen oikeasti olen..) Siis. Kun tuota englantia tykkään puhua niin kovasti niin kuvittelin olevani jonkinlainen luonto-opas ja mukanani on joukko japanilaisia turisteja. Lähdimme joukolla keskelle metsää, kävelemään pätkää luontopolusta. Jossain vaiheessa pysähdyin ja selitin heille että pidetään 5 metrin välimatka ja ollaan hiljaa, sitten ehkä saatetaan nähdä jotain eläimiä kun ne eivät säiky pois. Muistutin vielä heitä olemasta menemättä järven rannalle, koska siellä on suota ja se upottaa. Kaikki tämä siis englanniksi. :D

Hetki kun käännyin jatkaakseni matkaa, näin kun pikkuinen jänönen hyppeli polkua vastaan ja muutaman metrin päässä minusta se hyppäsi sivuun ja jäi kököttämään puun juurelle. Oliko aika hauska kokemus :D

No siinä sitten käveltiin ja vettä satoi ihan törkeenä. Onneksi oli vettä pitävät vaatteet.

Järven rannalla kiipesin lintutorniin. (Ja vähän oli muuten liukkaat ja juuri kivasti vinot ja kapeat raput. Hienot olosuhteet tippua korkealta ja kovaa keskellä ei mitään!) Ylhäällä näin muutamia lintuja uiskentelemassa, sitä perinteistä. Oli ihanaa nojata kaiteeseen ja tuijottaa alas päin ja katsoa kun pisarat tippuivat kovaa vauhtia vierestä. :)

Uutisissa vastikään ollut karhu-episodi juolahti mieleen jossain vaiheessa, ja kävin miettimään, että jos nyt tulisi karhu vastaan niin mitä pitikään tehdä. Ainakin jutella rauhallisesti, pysyä itsekin rauhallisena (hah!) ja perääntyä samaan suuntaan mistä se tuli. Jos karhu lähtee perään niin mielellään jättää takki tms. maahan ja toivoa että karhu pysähtyy haistelemaan sitä. Ei saanut kiivetä puuhun! Tai lähteä juoksemaan.. Mutta enpä karhua kohdannut.

Käytin japanilaisturistit kokeilemassa miltä suo tuntuu. Joku oli siellä kävellyt mutta en itse uskaltanut. Pitäisi olla joku sanomassa että siitä voi kävellä, tai joku joka kävelee edellä. Muuten tykkään soista (niillä liikkuminen on jännittävää).

Jooh. Pitkä matka oli ja vaatteet oli ihan märät. Tallustelin asutuksen läpi kotiin ja näin matkalla todellakin vain kaksi ihmistä kävelemässä/pyöräilemässä.

Pääsin kotiin. Kiitos ihanien, vettä pitävän takin, housujen ja kenkien, olin kastunut. Kengät päästi eniten vettä, sitten housut (häh? vissiin tullut kulutettua niitä jo liikaa). Takki päästi vettä kainaloista (joo, tuuletusaukot oli unohtuneet auki :P.

Mutta nyt olen tyytyväisenä taas koneella ja haaveilen hotellivirkailijan opinnoista ja työstä. Arveluttaa vaan saako ammattikoulutasoisella koulutuksella oikeasti töitä? Ehkä.. :) Niinkun kaveri sano niin ei niitä muuten koulutettais. Täytyy miettiä.

Eikä ne oo vieläkään soittanu aupparista. Mie laitan sinne kohta sähköpostia ku en malta oottaa!!