Tänä aamuna heräsin puhelimen pärinään. Tuntematon numero. Ihmettelin mitä äitini soittaa tähän aikaan. Vai onko se jostain töistä, jos joku tarvitsee tänään työntekijää.. Kello oli puoli kuusi. Vastasin asiallisesti koko nimelläni, ja kuulin äitini itkevän hätääntyneenä. Säikähdin että hänelle on käynyt jotain. Äiti sanoi että meidän kissa on kuollut.

Söpö oli riehunut omaan tavalliseen tapaansa yöllä, jolloin äiti oli laskenut sen hetkeksi pihalle. Aamulla äiti oli ihmetellyt miksi Söpö ei ole tullut viereen niin kuin normaalisti. Hän oli heräänyt ja mennyt katsomaan, ja löytänyt kissan sohvan takanta kuolleena. :(

Söpö oli 14 vuotias, omalaatuinen, ruuan suhteen nirso, hellyyttä kaipaava tyttökissa. Välillä hyvin temperamenttinen. Saimme monet kerrat kuulla tassujen vinkunaa kun Söpö juoksi asuntoa ympäri tassut hikisinä, kääntyillen mutkissa. Saimme säikähtää monena yönä kamalaan ääneen kun Söpö kiipesi tukipylvästä pitkin yläkertaan, mouruten äänekkäästi. Muutamat aamupalaleivät ja juustot on menneet vääriin suihin kun Söpö on ne kynsillään napannut pöydältä.

Pienempänä Söpö saattoi hypätä jalkaan kiinni halutessaan palan juustoa. Muistan kerran kun tulin aamupuvussa sääret paljaana yläkertaan, jossa Söpö jo vaani ja hyökkäsi kimppuun. Olipa ainakin herätys. Ja Riinan aikaan Söpö tipahti pariin otteeseen koiran vesikuppiin. Joskus tuli taiteiltua kupin reunoilla vettä juoden, kerran tehtiin ihan käsittämätön voltti koiran pään yli ja molskahdettiin vesiastiaan. Joinain aamuina on saanut ilkeän herätyksen kun on sattunut potkaisemaan Söpöä jalkopäässä, joka sitten on käynyt kostamaan jaloille moista ilkeyttä.

Monet kerrat Söpö tuli syliin kun olin katsomassa telkkaria tai käymässä nukkumaan. Söpö kurrasi sylissä, pumppasi jaloilla ja puski tyytyväisyyttä kun rapsuttelin. Siihen se usein myös nukahti. Joskus tuli liian kuuma ja piti hypätä sylistä pois ja mennä vilvoittelemaan. Eräs parhaista joululahjoista, mitä Söpö koskaan osasi arvostaa, oli viime hetkellä kyhäämäni lankapallo. Huomasin, ettei kukaan ollut hankkinut Söpölle lahjaa, joten päätin tehdä sellaisen. Löysin valkoista villalankaa, tein siitä sutun ja jätin leikittäjälle narunpätkän. Söpö tykkäsi siitä lahjasta kovasti. Nyt siitä tykkää 1 vuotias kummityttöni..

Kun Söpö otettiin, meidän piti testata osaako se juoda maitoa lautaselta. Hyvinhän tuo sujui, ja hankinta olikin extempore. Iskä oli vähän suutuksissa kun tultiin kissan kanssa kotiin, ja Riina-koira uteliaana nuuskimassa ja tökkimässä toista, häntä heiluen uudesta kaverista. Siskon rippijuhlien aikaan laitettiin Söpö makuuhuoneeseen. Ovessa oli pieni rako alla, ja olikin todella jännittävää kun Söpön puolelle näkyi varjoja ohi kulkevista ihmisistä. Niitä oli hauska pyydystellä tassulla oven alta.

Ja kun Riina kuoli, Söpö oli monta päivää sekaisin ja todella kauan hyvin surullinen. Söpö kulki taloa ympäri ihmetellen missä Riina on, selvästikin ymmärtäen että jotain pahaa on sattunut. Mutta Söpö toipui siitä, vaikkei se sen jälkeen ollut enää yhtä iloinen ja leikkisä. Nyt oli Söpön aika lähteä, ja toivon kovasti ettei se joutunut kärsimään. Terveeltä se vielä vaikutti, vaikka jotain hengitysongelmia välillä taisi olla. Oli muutamia hetkiä jolloin tuntui ettei Söpö saa henkeä, mutta aina ne meni ohi. Äiti pelkäsi että Söpö oli syönyt myrkkyä, mutta en usko tuohon. Se tuntuu liian dramaattiselta. Mutta mitäpä sitä enää pohtimaan...

R.I.P.