Tässä kirjoittaessani ei raskaan vaan täysin sopivan työviikon jälkeen mutustelen samalla äitin namia omppupiirakkaa ja valkosuklaakeksejä :) Parhautta!

Olin siis tällä viikolla töissä viime keväisessä harjoittelupäiväkodissa. Puolet lapsista oli vaihtunut ja pari työntekijääkin, mutta sitä kivempi oli olla kun sai tutustua uusiin persooniin! Jännää tässä työssä on se, että vaikka välillä joutuu väittelemään lasten kanssa siitä pitääkö nukkarissa olla hiljaa vai ei tai pitääkö pyytää anteeksi sen jälkeen kun on tönäissyt toista, niin silti siitä tykkää. Miksikö? Sen takia, että kun lapsi vihdoin pyytää anteeksi, tulee itselle voittaja-olo, ja hetken päästä lapset nauravat ja juoksevat taas yhdessä. Saa pelastaa toisen päivän poistamalla hiekkajyvät silmistä, levätä hetken nukkarissa kun vihdoin on saanut sen vilkkaimman touhuajan nukahtamaan, suukotella suloisia pikkuisia ja halia niin paljon kuin mieli tekee, höpötellä hassuja ja harrastaa nauruterapiaa kutittelemalla pikkutyttöjä, ja mikä parasta, kahvitauolla voi tehdä palapelejä! :D Mitäs sitä muuten yksin (kun toiset on jo ehtinyt aiemmin juoda kun itse on nukkarissa) teetä juodessa tekisi, kun sanomalehtiäkään ei ole. 68 palan pelin ehtii muuten tehdä hyvin loppuun, mutta 99 palaa ei enää ehdikään. Vaikka tänään lähelle pääsin!

Tuota listaa mie voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta miusta on vaan niin ihanaa herätä aamulla aikaisin, tulla iloisesti vastaanotetuksi töihin, touhuta koko päivä lasten kanssa huomaamatta ajan kulumista ja lähteä kotiin iloisena ja onnellisena työpaikasta. Haluaisin kyllä hieman opastusta ja opetusta noista päiväkodin toimintahetkistä kun itsellä on usein aika tyhjä pää kun toiset kysyvät mitä voitaisiin tehdä.

Se taas ei ole kivaa, että työpäivän jälkeen kotona jos sattuu pysähtymään hetkeksi sohvalle, alkaa väsyttää kovasti ja loppuilta meneekin sitten sohvaillessa. Se toisaalta taitaa olla jokaisen työn varjopuolia.

Täällä oli tällä viikolla lasten kulttuuriviikko. Satuin maanantaina kirjastoon opiskelemaan kun siellä olikin konsertti. No sain mie kaksi lausetta esseetä kirjoitettua, muuten tuli naureskeltua kun lapset ja artisti yhdessä tuumin lauloi pööpööpööpöllöpöllöpöö! Laulajan spiikit oli myös niin hyviä, että teki mieli kaapata jostain lapsi ja mennä mukaan laulamaan ja vastailemaan kysymyksiin. :) Muutenkin tällä viikolla on ollut niin paljon tapahtumia ettei kaikkiin edes olisi ehtinyt menemään. Tänään oli joku ilotulitus, ja kaupungilla joku soitti harmonikkaa. Törmäsin myös heppaan joka veti oikein vanhanaikaista hevoskärryä  (kuomullista) ja joulupukki ja muorikin oli lähistöllä. Olispa aina joka paikassa näin paljon tapahtumia niin elämä ei olisi koskaan tylsää. Vaikka välillä on ihan hyvä olla tylsääkin.

Huomenna nään vielä Amya, ja sitten matkustelen kotia päin tekemään portfoliota ja muistinpa että keskiviikkona koulu tarjoaa meille teatteri-illan :) Loppuviikosta suuntaan sitten siskolle päin, ellei sitten tule tietoa ettei tentti mennyt läpi, jolloin uusisin sen perjantaina. Mutta näillä näkymin matkustelen kummitytön puhe-yrityksiä kuuntelemaan. Sanavarastoon taitaa kuulua jo ainakin äitä, kato, ota. :)