Mie tajusin tänään että mie oon aika fiksu. En kirjafiksu että tietäisin paljon asioita, mutta sillä tavalla että ajattelen ja koitan selvittää asioita itse. Esimerkiksi nyt vaikka paikasta toiseen löytäminen. Tänään mentiin isoon ostoskeskukseen, ja takaisin tullessa ei päästykään samasta ovesta ulos mistä tultiin. Kaveri siinä jo alkoi panikoimaan että mitä nyt tehdään. Mie vaan kävelin lähimmälle infotaululle ja katoin missä on seuraava uloskäynti. Ja aiemmin etittiin ravintolaa, jonne pääsi ensin menemällä ulos. Mutta idea siis oli se että en panikoi turhaan vaan katson tarkkaan ja selvitän asiat itselle. Aika harvoin joudun kysymään neuvoa keneltäkään. Ehkä se on joku suomalainen mentaliteetti toisaalta, että vaivaa toisia ihmisiä omilla asioilla mahdollisimman vähän.

Tää nyt oli ihan pöhkö kirjoitus ja kamalaa itsekehuskelua. Menköön unisuuden piikkiin :)