Miusta tulee eläintenhoitaja. Isona. Sitten joskus.
Mutta tiiettekö? Miusta tuo kuullostaa niin miulta. Kerroin joillekin aupaireille täällä ja nekin jopa sano että joo, kuullostaa kyllä ihan siulta. Että joo, eiköhän se oo miun juttu.
Alpakka.
Mie siis valmistuin viime keväänä sosionomiks ja nuoriso-ohjaajaks mut se ei jotenkin tunnu enää omalta. Ihmiset osaa olla joskus liian hankalia. Niitten kanssa pitää jaksaa kommunikoida koko ajan. Plööh. hehe.. hyviä syitä. Mutta minkäs teet jos noin tuntee? Ja eläimet on ihania. Ja joo, tiedän ettei eläintenhoito oo pelkkää rapsuttelua, ruokkimista ja harjaamista, vaan oikeeta työtä siivoten kakkoja, miettien ravinnon sopivuutta, selvitellen sairastuneita eläimiä, siivousta, nostelua, aikasia heräämisiä jne. Mutta miusta tuntuu että tuota työtä jaksaa tehdä koska ympäristö on niin mukava.
Alpakka.
Miuta ehkä aika paljon innoitti vahingossa löytämäni ihminen, tai siis dvd. (sehän on sama asia). Mutta katsoin Animal Planetin dokumentin "When Animals Talk" mikä oli tosi innoittava, miten ihmiset voi ymmärtää eläimiä kun ne vaan keskittyy kuuntelemaan ja tutkimaan eläimen käyttäytymistä eri tilanteissa. Siinä oli myös vähän hurja papukaija joka luki omistajansa ajatuksia (ne teki testin kun omistaja oli eri huoneessa ja katsoi valokuvia, niin papukaija toisessa huoneessa sanoi mitä se nainen näkee tai ajattelee). Mutta sieltä bongasin Jane Goodallin, joka on elänyt 50 vuotta Afrikassa, metsässä tutkien simpanssien käyttäytymistä. Eikä niin että on asettanut kameroita, vaan oikeasti ollut siellä istumassa simpanssien kanssa, tehden muistiinpanoja, antaen simpansseille nimet, selvittäen niiden luonteenpiirteitä, oppien niiden ääntelyistä mitä ne sanovat. Tyttö oli vaan parikymppinen kun se sinne matkalle lähetettiin, ja vielä se välillä palaa metsään tervehtimään ystäviään.
Miusta olis hauska tehdä jotain yhtä tärkeetä ja hurjaa. Mutta ehkä se kotieläinpuisto tai maatila tms riittää miulle näin aluksi.
Mie oon kyllä jo selvittänyt miun tulevaisuuden muutaman vuoden päähän. (näitä suunnitelmia on kiva kirjotella ylös ja myöhemmin sitten naureskella miten hienosti ne on toteutunu). Eli ensi kesänä tuun takasin suomeen, vietän ihanan kesän kierrellen tapaamassa kavereita ja vietän aikaa mökillä. Syksyllä laitan hakemuksen Saarijärvelle vuokra-asuntoa varten, ja samalla etsiskelen sieltä töitä. Teen myös satunnaisia sijaisuuksia Etelä-Karjalassa. Talvella toivottavasti viimeistään muutan ja keväällä laitan hakemuksen Saarijärvelle Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskukseen eläintenhoitajaksi. Toiselle sijalle laitan Koulutuskeskus Salpausken Asikkalassa. Varalle voi myös laittaa ihan vaan ehkä Pohjois-Karjalasta yhden koulun.
Sitten kun miulla on Saarijärvellä jo vuokra-asunto niin jos mie sinne kouluun pääsen niin sitten ei tarvitse asua asuntolassa ja saan vielä tukia Kelalta. Jos pääsen Asikkalaan, siellä ei saa asua viikonloppuisin ellei ole eläintenhoitoviikko, joten etsin vuokra-asunnon ja haen Kelalta asumistukea. Syksyllä sitten 2011 alkaa opinnot ja mie ahkerana ja innoissani opiskelen kovasti ja valmistun kahdessa vuodessa (koska miun ei tarvii enää opiskella äidinkieliä ja liikuntaa yms perusaineita! vaikka hauska olis melkein kokeilla miten nykyään pärjäis). Ja sitten miun suunnitelmat loppuukin, mutta se ei haittaa. Ehkä sitten suuntaan jonnekin maalle, maatilalle töihin, tai eläintarhaan tai kotieläinpuistoon tai öö eläinkauppaan.. hehe :D Katellaan sitten mihin on kiinnostusta ja mistä löytyy töitä. Semmonen matkailupalvelukin olis kiva. Mutta ei yrittäjäksi. Ei ei.
Että semmoiset suunnitelmat. Nyt mie vaan oottelen että miun 7 kuukautta vielä täällä menee nopsaan jotta pääsen toteuttamaan miun hurjaa suunnitelmaa! :D
Kommentit