Koira. Hauva. Hauvavauva. Semmonen olis ihana. Eikä ees pelkkä hauvavauva vaan ihan aikuinenkin sitten ajan myötä. Mie oon kasvanut kuusivuotiaasta sinne 18 asti koira vierellä, ja niin on miusta tullut ihan koiraihminen. Kissatkin on kivoja. Mutta koira. Täällä Amerikassa kun menen jollekin kylään jolla on koira, aina muistan moikata niitäkin ja monesti ekat hetket siellä kylässä menee kuulumisia vaihtaen ja samalla koiraa rapsutellen. Tai kissaa. Elokuvaa katsoessa myös. Tai vaan hengaillessa. Eikä miuta edes haittaa että on vaatteet sen jälkeen karvassa, koska se silittely on niin ihanaa.

Yhdellä kaverilla, niiden perheessä on kaksi koiraa ja kissa. Alkuun kissa aina juoksi karkuun kun tulin ja koirat tuli tottakai uteliaina moikkaamaan. Nyt ne on jo tottunut miuhun ja ne tietää että tuolta saa rapsutuksia, mutta koirat ei niinkään tuu niitä kerjäämään kuin se kissa. Se muistaa miut ihan selkeesti ja se tulee aina kiehnäämään kun meen kylään. Tänäänkin se tuli mukaan kaverin huoneeseen ja mie rapsuttelin sitä koko ajan sängyllä. Iiihanaa! Eläimet on ihania.

Laitoin myös tuohon vuosi-postaukseen haaveeksi tai toiveeksi oman koiran tälle vuodelle. Pelkään kyllä että se on liian aikaista. Sen takia siinä perässä oli kysymysmerkki. Kaverin kanssa mietittiin yksi päivä jo vakuutusta koiralle, ja tottakai sillä pitää nimi olla myös. Innostuin jopa niin paljon että kävin yksi ilta nukkumaan mennessä miettimään sanoja joilla kouluttaa koiraa. Koska kävin enemmänkin miettimään sitä, Los Angelesissa Universal Studioilla nähdyn eläinshown jälkeen, siellä kun kouluttaja käski koiraa haukkumaan sanomalla speak ja oikein painottamalla S:ää, ssssspeak! Ehkä koiralle onkin tuollein helpompi jos komennot on eri kuulosia ja niissä on selkeä ääntämys. Ei siis liian pitkää sanaa.

Mutta fiksujahan nuo koirat on, kyllä ne nopeasti oppii kun vaan joku motivaattori on.

Koirahan tulee rodultaan olemaan espanjanvesikoira, ja tyttökoiran mie haluaisin. Toiveena olis semmonen valkonen ruskeilla tai beigeillä laikuilla, tai ruskea valkeilla laikuilla. Karva sillä on semmoista kiharraa, mikä kasvaa ja kasvaa ja sitten se trimmataan 1-3 kertaa vuodessa. Karvaa ei lähde muuten ollenkaan. Turkki myös tykkää vedestä joten sen saa kastella vaikka joka päivä ja se vaan paranee joka kerta. Märkänä turkki haisee vähän märällle villalle. Aika hauska :)

Harrastuksia tuolle rodulle sopii vaikka minkälaisia, tietysti riippuu koirasta mistä se tykkää mutta usein ne on hyvin koulutettavissa ja aktiivisia. Agility, vesipelastus, etsintä, koiratanssi, tottelevaisuuskoulutus jne. On ainakin vara valita.

Nimipohdintaa:

• Tara
• Sara
• Siru
• Karo
• Kara
• Nukka
• Pepi
• Ria
• Niki
• Siiri

Mutta pitää tässä tosiaan katsoa miten saan töitä ensi syksynä, missä asun (toivon mukaan rivitalossa), ja tietysti onko pentuja edes saatavilla jne. Onhan se iso päätös ottaa koira, sitten pitää miettiä miten opiskelujen ajan pärjää, saako esim säästettyä niin paljon että voi pitää koiraa (siihenhän voi kulua aika moisesti rahaa jos jotain sairauksia tai tapaturmia tulee), ja miten sen kanssa kulkee (voiko bussilla mennä?) jne. Paljon miettimistä. Mutta voi semmonen olisi niiin niin ihana! Oma karvatassu. ♥

kuvat googlesta