Paljon on tapahtunut, enkä ole päässyt tai kyennyt kirjoittamaan. Nyt tulee sitten vähän niinkuin jättipostaus. Sori. Lukekaa vaikka osissa.
Perjantai oli niin upee ja hauska päivä (jos nyt mitä siitä vielä muistan). Päiväkodin isojen kanssa käytiin katsomassa pieni merenneito -näytös, sen oli toteuttanut nuoret teatterin, sirkuksen, tanssin ja musiikin harrastajat, ja se oli ihan mahtava! Istuttiin eturivissä, sieltä näki kaiken! Mietin näytöksen kuluessa, että tämä näytös menee kyllä yhdeksi parhaimmista teatteriesityksistä mitä olen nähnyt, ja melkein täytyy sanoa että se oli parempi kuin itse elokuva, Ariel. Hurjia aatoksia mutta tykkäsin paljon. =) Samalla taas hyppäsi jostain sisältä kaipuu/haave tai joku näytellä tai voimailla tai osata jotain jännää tosi hyvin. Ei mahdotonta mutta aika haastavaa lähteä tämän ikäisenä trapetsitaiteilemaan.
Iltapäivällä junaa odotellessani mietin mitä tekisin, miettimiset jäi kuitenkin lyhyeen kun törmäsin teekkareiden hurjaan esilläoloon. Melkein kovasti teki mieli kokeilla itsekin mutta koska tosiaan junaan olin menossa niin ei tehnyt mieli sotkea vaatteita. Eikä vaihtovaatteitakaan ollut mukana. Joku jos sattui näkemään uutisissa niin siellä en vilahtanut mutta paikalla olin ja kuvia sain upeita!
Isosten/nuorten/tms ilta kesätyöpaikassa meni kivasti, näin uuden elämän siiville kirjan, en edes tiennyt että sellaisia oli olemassa. Lauleltiin siis ja sovittiin jotain juttuja kesästä, eipä nyt kovin kummoinen isoskoulutus ollut, paikalla oli vain muutama nuori. Syötiin herkkua ja sitten pappi päätti lähteä miuta viemään kotiin, joten ajoissa illalla perjantaina siellä olin. Tai no, myöhään. Mutta kerkesin varata saunavuoron seuraavalle päivälle. =)
Onneksi ehdin junaan ja kotiin. Lauantaina aamuyöstä muutaman tunnin ajan oksentelin sellain puolen tunnin välein. Ihanaa, tiedän. Enpä siinä oksentelun ja nukkumisen välillä muistanut että saunakin oli varattuna, joten se jäi väliin.
Sunnuntaina sit särki päähän niin kovin, et aina kun astu tavallisesti, nousi vähääkään liian nopeasti seisomaan tai kääntyi liian reippaasti niin piti ottaa tukea ettei kaadu tai muuta. Katsoin Rachel getting married -leffan ja aika monta jaksoa Felicityä.
Meni koko viikonlopun suunnitelmat pieleen kun oli tarkoitus pestä ikkunat, käydä rullaluistelemassa (tosin tiet oli vielä hiekkaiset, en olisi lähtenytkään), lukea tenttiin, pohtia opinnäytetyötä ja kaikkea muuta. Mutta nyt tuli sentään nukuttua paljon ja levättyä ja löhöttyä ja.. eipä kyllä oikeestaan muuta.
Olisin voinut kovasti huolia universumilta yhden lisäpäivän sunnuntain ja maanantain väliin, mutta pakko oli herätä aikaisin ja raahautua koululle viimeistelemään opinnäytetyön tutkimuslomaketta. Opettajan kanssa mietittiin sitä ja mie sitten päivällä tein muutoksia riittävästi. Iltapäivällä menin tapaamaan toista opettajaa joka avusti kyselyn lähettämisessä kohderyhmälle. Se oli oikeastaan kivaa, ja arvatkaa oliko upee tunne kun vihdoin sain toista sataa sähköpostia lähtemään!
Hetken päästä siitä ensimmäinen oli jo vastannut :D Ihan mahtavaa!! Nyt pääsen seurailemaan milloin haluan, kuinka moni on vastannut. Tällä hetkellä 6! Mutta vielä on monta jäljellä... Ootan vaan vähemmän innolla sitä kun pitää käydä analysoimaan ja kirjoittamaan noista jotain järkevää ja merkitsevää työn kannalta.
Tänään oon ihan myöhään kotona. Tai tätä lukiessanne oon jo kun lisään kuvat myöhemmin, en tajunnut ottaa kamerapiuhaa mukaan. Nyt siis kirjoittelen junassa. Mistä onkin nolo tarina. En tiedä haluanko kertoa. No, kai se on pakko niin pääsette nauramaan miulle.
Kuvan hain aikoja sitten googlesta mutta nyt en löytänyt. Ei siis itse kuvattu kuva.
Istuin juna-asemalla ja odottelin myöhässä olevaa junaa, sanottiin ja taululla luki että se lähtee 20 vaille. Lähdin kävelemään laiturille päin (ja matkalla kyllä sekoilin kun luulin jostain syystä että laituria oli vaihdettu). Sitten tulee kuulutus (kun en ole lähelläkään oikeaa laituria) että tämä juna lähtee nyt, hyvää matkaa. No useinhan nuo kuulutetaan ajoissa että mattimyöhäiset ehtii paikalle vielä. Kiiruhdin kuitenkin kun juna oli jo valmiiksi myöhässä. Laiturilla toinen juna seisoi paikallaan ja toinen liikkui, konduktööri seisoi keskellä. Kysyin onko tuo juna jo lähdössä Kouvolaan, ja konnari sanoi että joo. Sitten se soitti junaan ja pyysi pysähtymään (KIITOS!!) ja juoksin sen perään. Eka ovi ei tietenkään auennut ties mistä syystä. Toisesta pääsin sisään ja tapasin konduktöörin keskellä vaunua. Näytin lipun ja sanoin lievästi vakavissani ettei juna voi lähteä jos sanotaan että se lähtee 20 vaille. Konnari sanoi että oikea lähtöaika on kyllä 20, mihin mie vastasin ettei kaikki kyllä jaksa odottaa ulkona jos juna on myöhässä. (tjsp) Lopuksi muistin kyllä hyvien tapojen mukaan hienosti kasvatettuna tyttönä kiittää kun juna kuitenkin pysähtyi.
Aika hurja tarina vai? Ketkä ees jakso lukea tänne asti. No, jatkan matkaani ja tapaan kaverini hetken päästä, ehkä käydään teellä tai jotain. (Ja jouduin ihan varmaan johonkin aikatunneliin äsken! kaksi asemaa meni niin hujauksessa että ihan vasta ehdin istumaan omalle paikalleni ja henkäisemään, niin oltiin jo hurjan kauan tultu mukamas)
Ja anteeks vielä mutta jatkan näin tiistai-iltana (sekava teksti, en ymmärrä itekään enää), jälleen kipeänä (tai edelleen enemmänkin). Olin kyllä tänään töissä ja puuhailin kaikenlaista, vähän hontelo olo oli, kuten aina sairauden jälkeen. Kotiin pääsin (jee!) siskon kyydillä joka kaukaa saapui koiransa ja miun kummilapsosen kanssa kyläilemään mummolaan. Ensitöikseni siivosin koko alakerran, ihan suursiivousvimmalla (ettei tauti tartu). Palkkana oli kummitytön haliminen ja pusiminen. Enpä kovin montaa hetkeä ehtinyt halia (enkä viitsinytkään varmuuden vuoksi), kun huomasin että alkaa nousta kuume. Nyt siis jatkan täällä kotosalla löhöämistä (mukavassa seurassa, tai yleisönä melkeinpä olen) ja skippaan huomisen työpäivän etten tartuta päiväkodin lapsosia ja niitä kahta aikuista jotka on vielä välttynyt tältä vatsataudilta. Torstaina olis vappurieha, toivottavasti pääsen edes sinne! (Ja vielä tarkennus eiliseen, tällä hetkellä 23 vastannut kyselyyn!!) Huomenna (jos en ihan nuku koko päivää) luvassa erään kevään verran 3! Tulkaapa sitten kurkkimaan, lupaan tehdä siitä vastapainoksi tämän päiväiselle lyhyen! LUPAAN!
Niin, arvatkaa mikä oli se arvatkaa mitä -kysymyksen oikea vastaus?!! :D
Kommentit