Kumma olo oli herätä tänään reilusti iltapäivän puolella, kun talossa ei ollutkaan enää vilskettä. Ajattelin että voin sentään koiran kanssa mennä pihalle vähäksi aikaa, mutta sitten tajusin ettei koirakaan ole enää täällä. Höh.

Siellä se nyt metsissä nuuskii ja vainuaa jäniksen hajuja. Toivottavasti ei pärjää liian hyvin, koska siitä yhdestä rodusta poikkeavasta ominaisuudestaan johtuen ei saisi enää kilpailla, jos pärjää liian hyvin. Typeriä sääntöjä.

Saatan päästä syksyllä viikoksi/pariksi hoitamaan siskon eläimiä. Odotan sitä tosi paljon, toivon vaan ettei silloin ole kamalasti koulutunteja.

Huomenna pitäisi tietää mitä olen oppinut harjoittelussa. Voisi tänään keksiä jo valmiiksi jotain. Viikon sisällä pitäisi kirjoittaa harjoittelutehtävä ja omaa osuutta tiimitehtävään, mielellään myös yhtä pienempää yksilötehtävää ja lukea kaiken lisäksi vähintään yhteen tenttiin, johon miulla ei ole kirjaa vielä. Toinen tentti pitää tarkistaa opettajalta, voinko uusia sen syksyllä.

Viikon päästä kun kouluun pääsen, sitten pitää tehdä viimeistään tuo pienempi yksilötehtävä, tiimitehtävä ja toinenkin, lukea tenttiin jos olisin vihdoin saanut kirjan käsiini, tutkimussuunnitelma loppuun ja etsiä oppariin lähteitä kesän ajaksi, ja kaiken lisäksi suunnitella rippileirille 4 oppituntia ja muuta ohjelmaa.

Kaikki tämähän innostaa erittäin kovasti, etenkin täysin kesäisessä säässä. Haluaisko joku lahjoittaa miulle puhtia ja aikaa?

Miten tästäkin tuli kamala valitus/säälinkeruuviesti. Hö. Koittakaa olla huomioimatta ja menkää nauttimaan auringosta!