Nyt on luvassa toosi tylsä sepostus miun kahden viisaudenhampaan poistosta.

Mie kävin maanantaina hammaslääkärissä. Ensinnäkin, mie tykkään ihan hirmu paljon miun hammaslääkäristä, ja hoitajakin oli tosi mukava. Lääkäri on virolainen, joten se niistä ulkomaalaisista suomessa, mie otan ilolla ne vastaan jos kaikki on noin mukavia.

Oli siis luvassa viisaudenhampaan poisto, koska siinä oli reikä, ja viisaudenhampaitahan ei paikata. Olin varautunut että se sattuu kamalasti kun kaverit on kertonu kamalia tarinoita, ja joku sano että puudutuskin koskee ihan hirveästi. Miun lääkäri se vaan osasi laittaa puudutuksen niin että etupuolella ei tuntunut ollenkaan ja hampaiden takana vaan hetken ennen kuin puudutus alkoi vaikuttamaan. Itse hampaan poisto oli ihan kammottavan kuuloista, mutta ei kyllä tuntunut tippaakaan. Jännä kun kuuluu krunts-ääniä ja hammaslääkäri vääntää ihan voimalla hammasta irti muttei tunne itse mitään. Kiitos puudutuksen keksijälle! Kun hammas oli irti, molemmat lääkäri ja hoitaja toteaa että olipa isot juuret, nyt voi viikon ajan tuntua sitten kipeältä kun se paranee. Kiva.

Hoitaja antoi tarkat ohjeet ettei saa puhua hetkeen vaikka joku yrittäisi puhua miulle, ei saa syödä mitään kuumaa eikä urheilla tai tehdä suursiivousta (parhaat ohjeet lääkäriltä ikinä!). Vitsi oli sitten siinä että heti tämän jälkeen lääkäri kysyi että olinhan tulossa keskiviikkona niin poistetaan toinen hammas. Mitä!? Kukaan oo miulle tuollasta kertonut!! Mutta käypä siinä sitten kertomaan ja kyselemään kun juuri sanottiin ettei saa puhua. Nyökkäilin vaan ja sain mukaani laskun ja muistilapun uudesta ajasta. Jee!

Kotona lueskelin hoito-ohjeita, joissa sanottiin että jos parin kolmen tunnin päästä vielä tulee verta niin pitää laittaa harsotaitos ja purra sitä noin vartti. Mie tein niin ja silti vielä illalla tuli verta. Ai niin, ja sylkeä ei saa. Helppoa! Nukuin yöllä kuitenkin tosi hyvin ja tiistaina sain syötyä jopa lihapiirakkaa! Keskiviikkoaamuna varauduin taas jäätelökuuriin tekemällä mannapuuroa. Tallustelin hammaslääkärille, jossa meni taas samoin kuin aiemmin, tosin nyt kysyin ennen hampaan poistoa oliko vielä aikoja. Ja ei, tää oli viimeinen :) Miusta tuntu että tämä toinen hammas lähti paljon hankalammin, ja kotimatkalla ainakin sattui enemmän. Kotona sitten istuin sohvalla jäinen marjapussi poskella koko päivän ja illemmalla mietin että ei kyllä satu enää. Välillä kun kumartui tai teki jotain niin tuntui että eka poisto muistutti itsestään enemmän. Jäätelön ja smoothien syönti alkaa tökkiä vaikka eri makuja oon yrittänyt hamstrata. Ehkäpä tänään vois yrittää syödä jotain kiinteempää taas vaihteeksi. Alkaa olla aika kova nälkäkin hei.