Tää päivä on ollut ihan älytön. Ihan tosissaan. Mie tulin äitin luo mutkien kautta, joten miulla ei tietenkään oo kamerajohtoa mukana, josta syystä tää postaus on nyt kuvaton :( Koitan saada kuvat viimestään sunnuntaiksi.

6.10 kello soi. Hä? Eikä.. eikä!! Voi pee.. Juna lähtee puolen tunnin päästä.. aargh! Mitä ehin tekemään..? Ööö.. no suihku! Suihku joo.. Ruokaa mukaan. Voi ääh.. miul ei oo eväitä päiväks! Ja kaupat on tänää kii.. mpfh. No, kuha selviin junaa. Tänää on työpäivä muualla joten pakko ehtiä!

Mut hampaat, en ehi pesee.. Öö.okei. Matkassa on oltu ennenkin. Pulloon vettä ja hammasharja mukaan, pesen junassa. Aamupalan jälkeen. Hiukset on märät, no annan kuivuu ja laitan junas kii. Kiirekiirepyörälläajankovaaonneksalamäkeenkiire! Ehin! Jes! Huoh.

Aamutoimien jatkaminen ja pikkuista nuokkumista junassa. Pääteasemalla käyn kurkkaamassa jos joku kauppa kuitenkin olis auki. Vaan ei. Nälkä.

Matka jatkui autokyydillä bussiin, jossa juttelin uusien ihmisten kanssa ja tutustuin kesän riparilaisiin ja isoseen (jes! pelastus, tää yksilö tietää mitä isosuus on! toisesta en oo niinkään varma). Hyvin synkkas. Ryhmä vaikuttaa tosi kivalta ja luotettavalta. Oottelen siis kesää.

Mentiin Helsinkiin hiippakunnan 100-v. juhlamessuun (+täytetapahtumia katsomaan). Pappi ja diakoni oli jakamassa ehtoollista, joten vastuu riparilaisista messun aikana jäi miulle. Oli hurjaa antaa niiden mennä itsekseen. Sovittiin kaksi tapaamista päivän ajaksi. Ekassa kaikki oli paikalla, sieltä ne hävisivät syömään. Tokasta puuttui muutama, ja heitä odoteltiin ja soiteltiin. Joku oli lähtenyt kaupungille tsekkauksen jälkeen ja sanonut vastaan tulleille ettei tarvitse ilmoittautua. Mitä logiikkaa.. Ja miksi joku lähtee kaupungille vaikka pitäisi mennä kuuntelemaan konserttia? Ei jummarra.

No itse tapahtuma. Aluksi yhteislauleltiin veisuja. Niitä tuttuakin tutumpia. Mie tällä välin kävelin ympäriinsä ja kuvailin kaikkea upeaa. Tajusin kysellä tutuilta hesalaililta onko ne paikalla. Yksi match tuli, kummi laittoi viestiä suoraan lavalta. Lauleli siellä kuorossa, eli on varmasti sunnuntaina lähetettävässä tv-messussa, telkkarissa. Jeejee! Messun aikana sai näpsittyä kivasti kuvia ihmisistä. Jotain vaihtelua luontokuviin. Bongasin myös äitin kummipojan joukosta, mutta se ehti hälvetä paikalta ennen kuin pystyin moikkaamaan lähtemään.

Messun jälkeen bongasin sattumalta kummin perheen, miehen ja kaksi lasta. Jäin odottelemaan että saan moikattua kummia, sitten kävin tsekkaamassa että kaikki riparilaiset on paikalla, ja palasin kummin ja lasten pariin. Ne lapset on ihan mielettömän sulosia! Huutelivat äitiä lavalta pois, nauroivat koko tunnin ajan mitä olin seurassa, ja poika vain kerran kiukkusena sanoi ei kun joutui luopumaan kengänpohjaan työntämästään muovailuvahasta. Mutta niin mahtavia lapsosia! Harmittaa kun en pääse useammin näkemään.

Tää asia nauratti miuta koko päivän. Se oli noloo. Kävelin siis lavan edessä kun siinä ei paljoa ollut porukkaa. Näin että joku tulee vastaan, tunnistin hänet Pekka Simojoeksi ja yhtään ehtimättä miettiä mitään, sanoin kuuluvaan ääneen Pekka Simojoki! Pekka reilusti vaan moikkasi miulle. Mutta en käsitä, mistä tuo tuli! Kai jotenkin kun tunnistin tutun ihmisen niin oletin että sille pitää moikata. Mutta eihän Pekka miuta tunne. :P Se tuli vaan niin yllättäen! Myöhemmin Pekka käveli miun ohi, katsoi miuhun, hymyili ja nyökkäsi. :'D Heeh. Tulipa hyvä mieli koko päiväksi. Pekka on itse joskus sanonut että hänelle voi kyllä sattua mitä vaan, ja itse tykkääkin siitä. Huh =) (note to niille jotka eivät tiedä kuka Pekka on: vaan kaikista paras gospelmuusikko ikinä!)

Kolmelta oli vielä konsertti, ensin Jakarandan (jonka aikana odottelin eräitä nuoria retkiltään...) ja myöhemmin EXIT!! Wohoo!! Ihana bändi! Peksi on paras! Jee!! Noni. Koska halusin hyvittää menetetyn ajan, kiinnitin itseni melko lavan eteen jotta saan hyviä kuvia ja videoita. Jos siis joskus tuo konsertti tulee telkkarista, voitte nähdä miut siellä laulemassa, siristelemässä tai kuvailemassa. Hope not. Oli jännä olla siinä kun huomasi milloin kamera kääntyy siuhun päin. Toivottavasti ei zoomannut paljon.

Ikävintä koko päivässä oli se kun viimeisen kappaleen alkaessa piti lähteä pois, ennen koko muun porukan ruuhkaa. Kotimatkalla oli hauskaa kun jaettiin päivän kokemuksia. Miun Pekka-tilanteelle naurettiin kovasti. Pappi antoi miulle ja isosille Manga-raamatun, aikoo antaa riparilaisille sellaisen joten kyselee vähän meidän mielipiteitä.

Olin juna-asemalla kuuden aikaan. Kökkö. Puoltoista tuntia aikaa junan lähtöön. Kävin syömässä hesessä (jee se oli auki!) ja kulutin aikaa puhelulla kaverille. Lopulta olin lähdössä takaisin asemalle, kun heseen tuli miun ikäsiä poikia. Toinen katto miuta monta kertaa. Tuli kiva olo. Törmäsin kahteen venäläiseen mieheen, miuta pyydettiin ottamaan valokuva heistä ja pääsin lopulta itsekin kuvaan. He yrittivät löytää liikettä josta ostaa lahjoja. Sanoin ettei tänään mikään ole auki kun on pyhäpäivä. Huomenna kyllä. No, he olivat lähdössä tänään Moskovaan, ja tarjosivat miulle ilmasta matkaa. Harmi kun on nuo opiskelut ja työt, muuten olisin voinut melkein lähteäkin ;D Ai joo, ja hämmästyin kun venäläiset osas englantia. En ikinä aiemmin ole tavannut englantia puhuvaa venäläistä. Olin myös tyytyväinen omaan kieleen. "Well. I have a train to cach, bye." (niin luontevaa!)

Juna oli myöhässä, yllättävää. Ensin vartin, sitten 20, lopulta se tuli asemalle ja pääsin kyytiin, mutta eipä vielä lähdetty. Ja junassa ehti tapahtua. Vieressä istui nainen ja poika, heillä tuntui olevan mukava ja hauska matka. Kaksi humalaista käveli vaunua ja junaa edestakaisin. Vuorotellen he juttelivat tälle pojalle (Mikä on siun tavote elämässä? - Olla mestari.) ja toinen miehistä yritti saada erästä inttipoikaa kertomaan pienemmälle pojalle sotatarinoita ja mitä on olla armeijassa. Ajattelin ettei tuo nyt ole soveliasta jutella pienelle pojalle (n. 10 v.), mutta kun miehet lähtivät etsimään omia laukkujansa, nainen ja poika alkovat vitsailla ja naureskella miehille. Nauru tarttui miuhunkin, se oli ihan älytöntä mutta tosi hauskaa. Nauraa nyt ventovieraiden kanssa, tai heidän jutuilleen.

Junassa kuulutettiin että taas lisää ongelmia. Sähkölinjassa ei ole sähköä (siinä mikä on junan yläpuolella), joten juna ei pääse liikkeelle. Nauruanaurua. Ei oo totta! Tällöin sain tietää miksi juna aiemmin oli myöhässä. Junan kuski oli myöhässä töistä, kai nukkumassa. Jouduttiin soittamaan hänet töihin. Ei läppä! 20 minuuttia juna myöhässä toisen töppäyksen takia, ja sitten vielä sähkölinjaongelmia. Juna pääsi kuitenkin vihdoin liikkeelle, ja ravintolavaunusta toivotettiin makoisaa ja viihtyisää matkaa. Haahaa!! Mikä voisi olla vielä viihdyttävämpää. Junan myöhästely. Vähänkö naurettiin.

Pääsin kuitenkin tuon jälkeen hienosti kotiin. Pohdiskelin miten epätodellinen ja mahtava tää päivä on ollut. Oon jutellut tosi monen vieraan ihmisen kanssa, tavannut tuttuja, nauttinut pienistä hetkistä, ehkä päässyt telkkariin, nauranut elämälle, valokuvannut, seikkaillut, ja selviytynyt. Elänyt. Nähnyt asioiden koomiset puolet. Ehkä syynä on vähäinen yöuni viime yönä.

Sunnuntaina klo 10, Yle 1. Katsokaa ja bongatkaa.

Kuvia myöhemmin, onnittelut niille jotka pääsivät loppuun. Toivottavasti tavoititte jotain tämän päivän koomisuudesta.