Kakkuyllätys paljastui aamulla ei niin yllätykseksi. Mutta yritys oli kova ja ajatushan se tärkein on. Ja mie niin unohdin kokonaan ettei äiti tykkää banaanista, mutta kyllä se sitä söi =)

Iltapäivällä käytiin moikkaamassa mummoa, joka oli ihmeen pirtee. Ja sillä oli miun tuoma huivi peittona tai silleen.

Sieltä jatkettiin mökillä käymään, ja matkalla äiti tietysti muisti ettei sillä ole saappaita mukana jotta voisi haravoida rinnettä. Niinpä käväistiin jollain papan serkku -sukulaisella (tai vastaavaa) kahvittelemassa. Niin ihastuin taas maalaismaisemiin, ja totesin että jos niin kovin tykkään jo käväistä maalla ja katsella maisemia, niin miksen sitten joskus muuttaisi sinne?

Kylän piha oli ihana, yksinkertainen, luonnonläheinen ja hauskoja yksityiskohtia, silti yksinkertainen ja helppohoitoinen. Talostakin pienen remontin jälkeen pitäisin kovasti, ihan en viitsinyt tutkia olisiko ollut kahta makuuhuonetta siellä.

Tässä sitten vilauksia meidän mökiltä.

Äiti tosiaan haravoi saappaat jalassa pihaa, mie kannoin puita ja vettä sekä lämmitin saunaa ja vähän siivoilin sisällä.

Sauna lämpeni ja hypähdin hetken hikoiltuani kylmään järveen! Tai en niinkään hypähtänyt vaan pakosta pieni hivuttautuminen oli pakko muuttaa uimiseksi kun en pohjaan ole aiemmin tutustunut ja se syvenikin aika nopeasti. Tuli siis kastettua talviturkki tänään. Hattu jäi vielä päähän.

Ja sillä voin sanoa että heitin talviturkkini kun en sen jälkeen rynnännyt takaisin saunaan vaan paistoin makkaran. Kylmä ei ollut yhtään!

Loppuun kunnon mökkipesut saavista kaatamalla (onneksi on lyhyet hiukset!) ja sitten kotiin.

Huomenna herään aikaisin ja lähden ajelemaan kohti omaa kotia, iskä kyydissä. Iskä tulee muokkaamaan miun tietsikkapöytään yhden hyllyn lisää.